Vesi on hevoselle tärkein ravintoaine - vedenpuute tappaa hevosen nopeimmin kaikista puuttuvista ravintoaineista. Riittävä veden saanti on tärkeää hevosen nestetasapainon säätelyn ja ruuansulatuselimistön normaalin toiminnan kannalta. Hevosen elopainosta  noin 60-70 % on vettä, varsoilla osuus on vielä suhteellisesti suurempi minkä vuoksi varsat ovat erityisen alttiita nestehukan seurauksille.

Yli 10 %:n nestehukka voi pahimmassa tapauksessa olla hengenvaarallinen. Kaksi kolmannesta kehon vedestä sijaitsee solujen sisällä ja loput solujen ulkopuolella muodostaen veriplasman, soluvälinesteen, imunesteen ja ruoansulatuskanavan nesteen (joka n. 500-kiloisella hevosella on n. 70 litraa).

Nestetasapaino

+ rehut
+ juomavesi
+ solunsisäinen aineenvaihdunta tuottaa vettä

- lanta
- virtsa
- hengitys
- mahd. hikoilu (500 kiloisella hevosella 10-15l/h)
- imettävällä tammalla maito (2-4% ruumiinpainosta)

Hevosen nestetasapaino on kunnossa silloin, kun saanti ja hukka ovat yhtä suuret. Liian vähäinen vedensaanti vaikuttaa suoraan hevosen rehunkäyttöön sekä myös sen suorituskykyyn.

Levossa oleva hevonen menettää eniten nestettä lannan mukana. Työskentelevä hevonen menettää nestettä paljon hien mukana ja imettävä tamma taas maidon mukana. Poistuva neste on korvattava juomalla, jotta nestetasapaino säilyy.

Hevosen nestetasapaino on tarkkaan säädelty. Vedenottoa säädellään eläimen janontunteen avulla, mutta myös hormonaalisesti. Veren korkea natriumpitoisuus (tavallinen suola sisältää natriumia) aktivoi janontunnetta sekä antidiureettisen hormonin ADH vapautumista. Tämä johtaa nestehukan korjaantumiseen veren natriumpitoisuuden laimentuessa.

Laitumella:

• laidunruoho sisältää 80 % vettä
• 40 kg ruohoa sisältää 32 kg vettä
• laitumellakin hevosilla pitää olla tarjolla puhdasta, raikasta vettä

Tallissa:

• 8 kg heinää ja 2 kg kauraa sisältää 10-15% vettä = 1l vettä    
       Loppu 25 l levossa olevan hevosen pitää juoda

Hevoset juovat sen jälkeen kun ovat syöneet. Syödessään ne tuottavat suuria määriä sylkeä sekä mahahappoja. Syljen ja mahahapon tuotanto stimuloi "janohormonia". Siksi hevosilla pitäisi olla pääsy juomaan samaan aikaan kun ne syövät. Tämä pitää huomioida, kun hevosia ruokitaan ulkona - niillä pitää tällöin olla myös vettä tarjolla. Liian pitkä väli rehunsyönnin ja veden juomisen välillä voi olla syy ruoansulatuskanavan häiriöihin ja mahdollisesti johtaa ähkyyn.

Ruotsin maatalousyliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan hevoset, joiden juomakupin vedenvirtaus oli 2-3 l/min, eivät juoneet tarpeeksi ja menettivät painoaan. Kun näille hevosille tarjottiin vettä sangosta, vedenjuonti lisääntyi 30 - 40 %. Kuitenkin jos virtaus juomakupissa oli 8 l/min, hevoset joivat yhtä paljon juomakupista kuin sangosta. Eräs toinen tutkimus osoitti, että jos hevoset saivat itse valita, ne joivat mieluummin sangosta kuin juomakupista. Veden saatavilla olo on tärkeää erityisesti kuivalla korsirehulla ruokittaville hevosille.

Miten voit yksinkertaisesti mitata juomakupin virtauksen:

• Täytä vesikuppi äärimmilleen
• Ota kello
• Laita ämpäri juomakupin alle
• Ota aikaa, kuinka kauan menee 1-2 litran virtaamiseen juottoastiasta ämpäriin. Tästä voit laskea paljonko virtaus on litroja minuutissa.

Lähde: Kristina Dahlborn, Hippocampus dagarna 2005

Hevosten riittävä vedensaanti varmistettava myös talvella

Hevostietokeskus 2011

Hevosen veden tarve

Hevostietokeskus 2009