Lääkeaineet ja doping

Kuva: A. Laitinen

Jokaista hevosta joudutaan jossain vaiheessa lääkitsemään. Vähintään matolääkkeillä. Myös rokotteet luetaan lääkeaineiksi. Lääke on aine tai valmiste, jota käytetään lievittämään, parantamaan tai ehkäisemään ihmisissä tai eläimissä esiintyviä sairauksia ja niiden oireita. Lääkkeitä ovat esimerkiksi mikrobilääkkeet, kipulääkkeet, rauhoitusaineet, hormonit ja rokotteet.

Hevosten omistajat saavat hankkia apteekeista eläinlääkkeitä eläinlääkärin reseptillä tai itsehoitolääkkeitä ilman reseptiä. Lähes kaikki tuotantoeläimille hyväksytyt lääkkeet ovat reseptilääkkeitä.

Eläinlääkärin on annettava eläimen omistajalle tai haltijalle kirjallinen selvitys käyttämistään ja luovuttamistaan lääkkeistä sekä niiden varoajoista.

Omistajan on pidettävä hevoselle annetuista lääkityksistä lainsäädännön edellyttämää lääkityskirjanpitoa.

Kirjanpidosta on ilmettävä:

  • lääkityn hevosen tunnistetiedot
  • lääkkeen antopäivämäärä
  • lääkkeen nimi
  • lääkkeen määrä
  • lääkkeen varoaika
  • lääkkeen myyjän nimi (eläinlääkäri tai apteekki)

Hevosen lääkityskirjanpito voi olla käytännössä yksinkertainen. Esimerkiksi tallipäiväkirjaan tai hevoskohtaiseen muistikirjaan tehdyt merkinnät ovat riittävät. Myös eläinlääkäriltä saatujen lääkitystä koskevien selvitysten ja reseptien tallettaminen kansioon riittää kirjanpidoksi, kunhan niihin lisätään puuttuvat tiedot. Kirjanpitoa on säilytettävä vähintään viisi (5) vuotta, vaikka eläin teurastettaisiin ennen sitä. Tämä koskee myös teuraskieltohevosia (kts. alempaa).


1.7.2009 voimaan tulleen komission asetuksen 504/2008/EY mukaan kaikilla hevoseläimillä on oltava tunnistusasiakirja, johon asetuksessa 1950/2006/EY lueteltujen lääkeaineiden käyttö kirjataan.
Lääkkeitä tulee säilyttää tallissa erillisessä lukittavassa kaapissa ja niitä tulee käsitellä siten, etteivät lääkkeet leviä talliympäristöön. Tabletit kannattaa murskata esim. muovipussin sisällä niin, ettei niistä lennä kappaleita ympäristöön. Mikäli lääke sekoitetaan rehuun, tulee käyttää astiaa, jonka voi pestä kunnolla jokaisen käytön jälkeen. Kiinteiden rehuastioiden sijasta kannattaa käyttää esim. irtoämpäreitä. Varmin tapa on yleensä murskata tabletit, sekoittaa ne veteen ja annostella suoraan ruiskulla suuhun. Myös jauheet, kuten trimetopriimi-sulfa, voidaan sekoittaa veteen ja laittaa ruiskulla suuhun. Tyhjät lääkeainepakkaukset tulee viedä välittömästi roskiin ja vanhentuneet lääkkeet apteekkiin.

Hevosen hoidosta vastaavan henkilön muistilista

  • pidä hevosen tunnistusasiakirja hevosen mukana eläinlääkärin hoitojen yhteydessä
  • varmista hevosen omistajan kanta hevosen lääkitykseen muilla kuin tuotantoeläimille hyväksytyillä lääkkeillä
  • ota huomioon, että hevosen tunnistusasiakirjaan merkitty ilmoitus kieltää hevosen teurastaminen elintarvikkeena käytettäväksi on lopullinen
  • ota hevosen alkuperäinen tunnistusasiakirja mukaan vietäessä hevonen teurastamolle

Tiedonantovelvollisuus

Hevosen omistajan tai haltijan on ilmoitettava hevosen saamasta lääkityksestä eläimen ostajalle tai uudelle haltijalle, jos hevonen myydään tai muutoin luovutetaan varoajan kuluessa.
Lääkkeen teurasvaroaika

Lääkkeiden käyttö hevosille aiheuttaa lääkejäämiä lihaan. Varoajalla tarkoitetaan aikaa, jonka kuluessa lääkittyä eläintä ei saa lähettää teurastettavaksi. Varoajan kuluessa lääkeaine poistuu eläimen elimistöstä. Varoaika on lääkevalmiste- sekä eläinlajikohtainen. Hevoslääkelistan lääkeaineilla se on 6 kk.
Teuraskielto

Suomessa rekisteröityjen hevosten alkuperäisiä tunnistusasiakirjoja ovat Suomen Hippoksen antamat hevospassit ja rekisteritodistukset. Hevospasseissa on Hevosen lääkitys -sivu, jonka täyttämällä hevosen omistaja voi vaikuttaa siihen, minkälaisilla lääkkeillä hevosta voi hoitaa. Hevonen on lainsäädännön mukaan tuotantoeläin, ja siten hevosta koskee tuotantoeläinten lääkitsemisestä annettu lainsäädäntö.

Hevosen omistaja voi lääkityssivun I-kohdassa allekirjoituksellaan ilmoittaa, että hevosen teurastaminen elintarvikkeeksi on kielletty. Kielto kestää hevosen koko elämän ajan ja se on vahvistettava Hippoksen edustajalla raviradalla, hevosjalostusliitossa tai lähettämällä tunnistusasiakirja Hippokseen leimausta varten. Omistajan vaihtuminen ei vaikuta teurastuskieltoon.

Jos hevosen teurastus elintarvikkeeksi on kielletty, saadaan hevosta lääkitä myös monilla sellaisilla lääkeaineilla, joita ei ole hyväksytty tuotantoeläimille. Näitä ovat esim. tietyt ihmisille ja pieneläimille rekisteröidyt lääkkeet. Tällaisten lääkitysten kirjaaminen kohtaan II on näiden hevosten osalta vapaaehtoista. Hevosen haltijan on kuitenkin tässäkin tapauksessa pidettävä omaa kirjanpitoa hevosen lääkityksistä.

Jos kohtaa I ei ole täytetty, on hevosta hoitavan eläinlääkärin merkittävä lääkityssivun tai -tarran II-kohtaan hevoselle antamansa tai määräämänsä hoidot sellaisilla lääkeaineilla, joita ei ole hyväksytty tuotantoeläimille. Euroopan Komissio on antanut asetuksen EY/1950/2006, jossa on lista hevosille välttämättömistä lääkeaineista ('Hevoslääkelista').

Hevoslääkelistassa luetellaan lääkeaineet, joiden turvallisuutta jääminä ei ole tutkittu, mutta joita voidaan käyttää hevoselle 6 kuukauden teurasvaroajalla. Näitä lääkkeitä saa siis käyttää myös hevosilla, jotka joskus mahdollisesti teurastetaan elintarvikkeiksi, mutta näistä lääkkeistä on tehtävä merkintä hevosen tunnistusasiakirjaan.

Jos hevosta hoidetaan Hevoslääkelistaan kuulumattomilla lääkeaineilla, joita ei ole tuotantoeläimille rekisteröity, aiheutuu siitä hevosen elinikäinen teurastuskielto.
Lääkkeen dopingvaroaika

Hevoskilpailuja järjestävät yhdistykset (esimerkiksi Suomen Hippos ry ja Suomen Ratsastajainliitto ry) ovat määränneet lisäksi monelle lääkkeelle dopingvaroajan, jonka kuluessa hevonen ei saa osallistua kilpailuihin. Eläinkilpailujen antidopingtoimikunta ja hevosalan järjestöt valvovat kilpailusääntöjen mukaista dopingvaroajan noudattamista. Dopingvaroajan pituus voi erota teurasvaroajan pituudesta. Lisäksi eri järjestöjen dopingsäännöissä voi olla eroja.

Kansainväliset hevosurheilun keskusjärjestöt valvovat dopingsääntöjen noudattamista kansainvälisiin kilpailuihin osallistuvilla hevosilla.


Dopingnäytteenoton yhteydessä on hevosen vastuullisen valmentajan, ratsastajan tai näiden näytteenottotapahtumaan valtuuttaman henkilön annettava suullinen selvitys hevosen mahdollisista hoidoista ja lääkityksistä näytteenottoa edeltävän 14 vuorokauden ajalta. Selvitys kirjataan näytteenottolomakkeeseen, jonka hevosen omistaja allekirjoittaa.

Mikäli hevonen antaa positiivisen lääkeainetestinäytteen, tulee tapauksesta annettavaan selvitykseen liittää kopio alkuperäisestä lääkityskirjanpidosta kilpailusuoritusta edeltäneiden neljän viikon ajalta.

HUOM!

Luontaistuotteissa ja -rehuissa voi esiintyä kiellettyjä aineita (mm. Valeriaana-yrtti). Hevosenomistajien kannattaa kiinnittää erityistä huomioita luontaistuotevalmisteiden tuoteselosteeseen varmistaakseen, ettei kyseinen tuote sisällä kiellettyjä aineita. Kaikki tarjolla olevat tuotteet eivät sisällä yksityiskohtaista tuoteselostetta (mm. maininta: sisältää yrttejä - ei takaa, että tuote ei sisällä kiellettyjä aineita). Luontaistuotteista saatuja kiellettyjä aineita ei katsota lieventävänä asiana verrattuna synteettisiin tuotteisiin.

Ruotsin ravikilpailuiden lääkintäohjeessa on asetettu lisääntyvässä varoaikoja monille myös luonnonvaraisina kasvaville yrteille kuten ruusunmarja. Muutenkin, jos kilpailet ulkomailla, titustu hyvissä ajoin ko. maan dopingsäädöksiin ja varoaikoihin.

Haluan tietää enemmän

Hevosten lääkitys

Esitys Jalostuspäivillä 2013
Henriette Helin-Soilevaara, Evira